Kokemukseni mukaan ainakin 2,4 kiloa. Todennäköisesti enemmänkin, sillä mä saavutin tuonverran plussaa noin neljässä päivässä.
Mitään en myönnä, mutta saatoin ehkä syödä mokkapalan. Tai kaksi. Tai sitten niin monta, että menin laskuissa sekaisin. Tai ehken edes halunnut laskea. Ja söin karkkiakin. Mutta hyvin maltillisesti...ehkä 100g. Plus yhden suklaapatukan. Ja pari ylimääräistä leipää. Ja isoja ruoka-annoksia.
Niin...että itteäni saan siis syyttää.
Ehkä vähän hassua, mutta en osaa olla itselleni vihainen. En ole itseasiassa edes harmissani. Mulla on jopa parempi fiilis, kuin mitä on ollut pitkiin aikoihin. Nyt on taas ihan mieletön tsemppi päällä :D
Muistini mukaan mässäilin kolme tai neljä päivää. Ihan varma en ole, koska sattuneesta syystä en ehkä halunnut niin painaa niitä herkkupäiviä mieleeni :D :D :D
Mutta sen jälkeen se oli sitten siinä. Kun mokkaruudut oli syöty kaapista pois, loppui herkuttelu kuin seinään. Ei kertakaikkisesti vaan tehnyt enempää mieli. Osittain kai siksi, että kroppa oli saanut ns. riittävästi sokeria, eikä sitä enempää kaivannut. Ja osittain ehkä siksikin, että pää oli saanut riittävästi sokeria, eikä sekään sitä enempää kaivannut. Mutta varmasti vaikutti myös se, mikä näky peilistä kurkatessa tuli vastaan. Paisuin kuin pullataikina!!!
Mun hieno litteä mahani (no ei se nyt oikeasti ole litteä, mutta litteämpi kuitenkin, mitä ennen) olikin yhtäkkiä taas kuin puolikas potkupallo! Itse huomaan laihtumiseni ensimmäisenä mahasta...ja näemmä siitä näkee myös ensimmäisenä sen, kun nesteet palaavat kroppaan. Kun on pidempään ollut melko pienillä hiilareilla ja kaloreilla, kroppa sokeria saadessaan imee sitä kuin sieni ja turvotus on siis melko suurta. Mutta kyllä mä vähän yllätyin siitä, miten selvästi sen sitten itse sieltä peilistä näki. Mutta siis hyvä, että näki. Eipä pahemmin tee enää mieli mässäillä, kun olo oli kuin omenalla sen jälkeen, kun olin vähän herkutellut. Tai ehkä aika paljonkin, mutta tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee ;)
Onneksi nuo nesteet on siitä "kivoja" että vaikka ne tulee melko nopeasti, ne myös lähtee melko haipakkaan. Valitettavasti ei kuitenkaan ihan niin nopeasti, kuin mitä ne tulee, eli tästä viikosta tuli väkisinkin plussaviikko. Painan tänään 1,7 kg enemmän, kuin mitä viikko sitten.
Toisaalta plussaa saattoi vaakaan piirtää myös se, että aloin liikkumaan. Se kun yleensä nostattaa painoa hetkellisesti noin kilolla. Kävin pari päivää sitten punttisalilla ja tänään sekä eilen kävin aamusta kävelemässä nopeatempoisen lenkin. Kaivoin kaapista sykemittarinkin esiin, jotta näkisin millä sykkeellä lenkkiä teen ja minkä verran se kuluttaa kaloreita.
Eilinen lenkki kesti 1h 17 min (6,5 km) ja kaloreita poltin sen aikana mittarin mukaan 533. Tämän päivän lenkki kesti 52 min (4,5 km) ja kaloreita poltin 439. Tein siihen vielä lumityöt päälle, joka poltti kaloreita 82, joten parin päivän saldo on 1054 kaloria liikunnalla miinus peruskulutus tuona aikana (2,5h, eli noin 250 kaloria). En tosin ole aivan vakuuttunut siitä, että tuo kulutus pitäisi paikkansa. Mä en tajua mistään kalorien kulutuksista yhtikäs mitään, mutta tänään olen mukamas kuluttanut 8,45 kaloria minuutissa. Kävellen. HYVIN vaikea uskoa. Toki kävelin rivakasti niin että ylämäessä kävely tuntui takalistossa ja syke oli keskimäärin 147 ja maksimi oli 170...mutta silti.
Muutama sananen siitä salikäynnistä. Se oli ihan huippukivaa...ja ihan huippunoloa. Mutta onneksi osaan nauraa itselleni nolossakin paikassa :D
Kävelin salille sämpylät kainaloissa sellaisella asenteella, että nyt mennään näyttämään miten rauta nousee! Mutta niinhän siinä sitten kävi, ettei se rauta mitään noussut. Melko nopeasti ne sämpylätkin putosivat sieltä kainaloista ja koitin pysytellä niiden laitteiden takana piilossa, ettei kukaan vaan näe, miten yritän ähisten ja puhisten selviytyä hommasta hengissä.
Ensimmäisenä piti ottaa vähän lämpöä lihaksiin. Valitsin crosstreinerin, jolla sitten poljin. Tietenkin melko haipakkaan, koska mitä sitä turhaan hissuttelemaan. Noin 1,5 min crossailun jälkeen mulle vinkattiin, että kannattaa ehkä vähän himmata tahtia, koska puuskutan jo melkoisesti. Mullako huono kunto? Ehei...laitteessa oli varmaan vaan jotenkin vastukset pielessä ja mun vastukset oli siis kovemmat, kuin muiden.
5 min kohdalla olin jo melkosen puhki, mutta enhän mä sitä julkisesti voinut näyttää ja myöntää. Mä keskityin mukamas seuraamaan tiiviisti crossarin ilmoittamia sykkeitä ja matkaa, vaikka todellisuudessa mä katsoin kauhulla sitä yltiöhitaasti etenevää kelloa ja rukoilin, että aika kuluisi nopeammin. Rukouksiini ei vastattu. Aika madelsi. 7 min kohdalla oli aika heittää hanskat tiskiin. Joskaan enhän mä siis OIKEASTI luovuttanut, vaan todellisuudessa mä lopetin siksi, että olin alunperinkin suunnitellut, että crossaan 2,4 kilometriä, koska se on se matka, jonka aikana mun lihakset lämpeää. Uskotko?
Sitten päästiin siihen rautaosuuteen. Aloitin jalkaprässillä. Siinä piti muistaa muutama sääntö sen asennon suhteen ja melko hyvin ne pysyi mielessä. Jalkaprässi sujui noin niinkuin muutoinkin ihan kivasti. Mutta olisi se vissiin sujunut vielä vähän kivemmin, jos jalat eivät olisi olleet sen crossailun tiimoilta jo ihan hajalla!
Seuraavana oli vuorossa reisikoukistus. Se oli sikäli kiva liike, että siinä sai maata mahallaan ja ottaa siis samalla lököä. Tosin se lököily jäi aika vähiin, koska se oli liikkeenä ihan tappokamaa. ONNEKSI naama oli sitä patjaa päin, koska viimeiset toistot olin todennäköisesti ihan äärimmäisen hehkeän ja naisellisen näköinen.
Sitten siirryttiin ylätaljalle. Se on lempiliikkeitäni ja sen vedinkin hyvällä sykkeellä. Tosin en ihan niillä painoilla, mitä mulle oli meinattu. Mutta syytön MÄ siihen olen, jos mä näytän niin lihaksikkaalta jo nyt, että mun kuvitellaan olevan vahvempi, kuin mitä oikeasti olen.
Seuraavana oli vuorossa penkkipunnerrus, joka on ihan paras!! Paitsi silloin, kun siinä ei saa ylös MITÄÄN MUUTA, kuin sen saakelin tangon. Ei toivoakaan siitä, että tankoon saisi kiekon kiekkoa painoksi.
Lohduttelin itseäni sillä, että ei mene kauaa, kun niitä painoja siihen tankoon saa ensimmäisen kerran lisättyä, mutta hymyni hyytyi, kun näin minkä kokoiset ne lisättävät kiekot on. Ne oli saman kokoiset, kuin Reissumies-leipä. Mä en ihan totta kehtaa mennä sinne nostelemaan mitään pikkusia reissareita. Oikeasti!
Joo, joo, tiedetään, tiedetään. Kaikki on joskus alottelijoita, mutta silti. Miksei ne painot voisi olla vaikka sitten vähän litteempiä, että ne näyttäis vähän isommilta, eikä tarttis hävetä?
Seuraavana oli joku ihan friikki liike, jossa treenattiin takaolkapäitä. Mä en itseasiassa ollut tietoinen, että ihmisellä on edes mitään takaolkapäitä, sillä mä olen tottunut puhumaan olkapäistä ihan vaan olkapäinä.
Sitten oli vuorossa ojentajapunnerrus taljassa. Se on melko mageen näköistä, kun sen tekee joku joka sen osaa. Mutta se makeus on kovin kaukana siitä hommasta silloin, kun sen tekee joku sellainen jolla se talja vapisee ja tärisee holtittomasti. Enkä siis puhu nyt itsestäni, vaan niistä muista. Mullahan ei mikään tärise. Tietenkään.
Olin ihan innoissani, kun vuorossa oli hauisket taljassa. Tätä mä olin odottanut, koska mä meinaan kasvattaa kesäksi habat. Ekan sarjan tein niin leikiten, että toisella sarjalla painoja lisättiin seuraavaan pykälään. Toistoja piti tehdä 15. Tein 3. Ärsytti.
Sitten oli vuorossa vatsat. Näitä pyysin erikseen, koska niitä teki mieli treenata. Alkuun sujui ihan kivasti, mutta kun nostin painoja, homma ei enää sujunut. Niinpä sitten ihan vaivihkaa, kenenkään huomaamatta kävin pudottamassa painot takaisin alas *viheltelee*.
Ja sitten...lopuksi oli vuorossa olankohautus. En ole eläessäni nähnyt, saati tehnyt mitään niin naurettavaa! Treenieni aikana seurailin sivusilmällä mitä muut tekee ja meinasin pudota aivan täysin, kun näin isojen ja raavaiden miesten tekevän sellaista elekielen avulla näytettävää "en mä vaan tiedä"-liikettä, jossa olkapäät nostetaan korvia kohden. Se näytti jotenkin niin hupaisalta, kun raavaat miehet tekee jotain kolmen sentin nitkutusta naama punaisena.
Mutta mä siis tosiaan pääsin (jouduin) sitten tekemään sitä nitkutusta itsekin. Noloa!
Eikä se ollut noloa vain sen liikkeen takia, vaan senkin takia, että mulle tyrkättiin käsiin 10 kg käsipainot joiden kanssa liikettä piti tehdä. Mutten siihen kyennyt. Kyllä mä ehkä olisin voinut niitä olkia kohautella kympit käsissä noin niinkuin muutoin, mutta kun mulla ei ollut enää käsissä piirun vertaa puristusvoimaa jälellä. Olin totaali puhki!
Niinpä mä sitten inisin, josko ne painot voitais ottaa NYT HETI pois mun käsistäni, koska sekunnin päästä ne lipeää maahan. Nöyränä tyttönä kävin sitten hakemassa seiskat tilalle ja menin peilin eteen kohauttamaan olkia.
Lopuksi vielä kävin crossailemassa, mutten jaksanut kuin 5 min. Tai olisinhan mä toki jaksanut pidempäänkin, mutta tuli kiire serkun kummin kaiman kissanristiäisiin, niin piti lopettaa.
Että sellanen salipäivä. Seuraavana päivänä olin tuhannen kipeä ja olo oli kuin rekan alle jääneellä. Jotta kannattiko? Kannattiko tosiaan mennä salille 6v tauon jälkeen? Olisiko ehkä sittenkin ollut järkevämpää vaan jäädä sohvalle makoilemaan?
Ehkä se salikäynti kuitenkin kannatti. Mä kun tosiaan haluan ne habat kesällä esiin. Ja tämä on nyt julkinen lupaus. Kesällä mulla ON habat esillä. Ja pienemmät allit!!! Ennen kuvan julkaisen nyt ja jälkeen-kuvan saatte sitten kesällä :D
Chef
163,5 cm
2011 Heinäkuu 85,0 kg
2012 Tammikuu 74,9 kg
vk 1: 73,0 kg
vk 2: 71,9 kg
vk 3: 70,2 kg
vk 4: 70,7 kg
vk 5: 68,8 kg
vk 6: 67,4 kg
vk 7: 69,1 kg
Pudotus vuoden alusta 5,8 kg.
Pudotus koko aikana 15,9 kg.
Matkaa tavoitteeseen 7,1 kg.
Ai niin! Eräs tuttava jonka tänään pitkästä aikaa sitten tapasin, sanoi ettei ollut tunnistaa mua, kun olen niin kovasti laihtunut. Arvatkaa olenko hymyillyt koko päivän :D :D :D
