Parisänky ja yöpöytä ennen ja jälkeen

Meillä on ollut jo vuosia valkoinen, metallinen sänky, joka on ihan äärimmäisen kaunis, mutta hieman epäkäytännöllinen, sillä siinä on korkeahko jalkopääty, joka hankaloittaa päiväpeiton petaamista. Olenkin jo siis pidemmän aikaa haaveillut puisesta parisängystä, jossa ei olisi lainkaan jalkopäätyä. Tällöin päiväpeiton voisi vain "viskoa" paikoilleen ilman, että sitä pitää olla repimässä jalkopäädystä patjojen alle. Puisen sängyn etuihin kuuluisi myös se, että voisin tehdä sängyn jalkoihin korokkeet, jonka avulla saisin nostettua sänkyä ylemmäs. Näin ollen sänkyyn kapuaminen ja sieltä poistuminen olisi kipeän selän kanssa helpompaa. Ja sängyn alle jäävää tilaa saisi hyödynnettyä paremmin, puhumattakaan siitä, miten paljon helpompaa imurointi sängyn alta olisi!

Lopulta löysin itseni tori.fi:stä, jossa törmäsin ilmoitukseen, jonka mukaan tarjolla olisi mäntyinen parisänky, hintaan 0€. Sängyssä oli kyllä jalkopääty, mutta koska saha pysyy kädessäni, päätin tarjota sängylle uuden kodin ja muokata sen omiin tarpeisiini sopivaksi.

Ensimmäinen työvaihe oli sahata jalkopääty matalaksi. Koska puu oli hyvin paksua, homma eteni milli milliltä tahtiin, eli hyvin hitaasti. Mutta valmista kuitenkin lopulta tuli :)

Seuraavaksi hionta ja maalia, maalia ja vielä vähän maalia. Lopulta vielä kokoaminen ja jakojen korokepalojen kiinnittäminen, jonka jälkeen sänky oli valmis.

Näin sängyn ensimmäistä kertaa koottuna vasta sen jälkeen, kun se oli valmis. Ja sain siinä samalla todeta, että sänky EI ole vielä valmis.

Sänky on luultavasti tarkoitettu hieman matalammille patjoille, kuin mitä meillä on, sillä kun sänky on pedattu, sen pääpuolen pääty on hädin tuskin näkyvillä. Pidän itse ISOISTA ja korkeista päädyistä, joten en voi sanoa olevani tyytyväinen. Sänky ei siis ole vielä valmis. Sitä pitää vielä muokata. Joskus. Ei nyt. Vaan sitten, kun keksin näppärän ja kivan keinon päädyn muokkaamiseen.

Korotin sänkyä lähes 20 cm verran...jonka johdosta päiväpeitto jäi liian pieneksi. Sen tulisi mielestäni ylettyä lähemmäs lattiaa, jotta sängyn alaosa jäisi paremmin katseilta piiloon. Pidän päiväpeitosta ihan hirmuisesti, joten en millään haluaisi vaihtaa sitä uuteen. Mutta en toisaalta ole myöskään keksinyt kivaa ja kaunista tapaa jatkaa päiväpeittoa suuremmaksi. Joten en nyt oikein tiedä, mitä tekisin...

Ja koska sänky nousi melko paljon, yöpöytä "katosi" jäljettömiin. Sitä ei siis näy lainkaan, kun huonetta katselee oviaukosta (yllä oleva kuva on otettu oviaukolta). Ja mielestäni se on vähän "typerän näköistä", että huonekalut on tuollalailla piilossa. Joten ei suju, ei. Ei sitten niin millään :D

Ja etenkin nyt, kun sain tuunattua yöpöydän kauniimmaksi, se olisi kiva saada esille. Joskin vetimet siitä kyllä vielä uupuu, sillä en ole lukuisista yrityksistäni huolimatta osanut päättää sitä, että mitkä vetimet siihen laitan. Joten vetimien virkaa toimittaa tällä hetkellä narut.

Lahjoituksena saatu, ei ehkä maailman kaunein yöpöytä "ENNEN".

Mutta jos jotain positiivista, niin sängyn jalkoja nostamalla sängy alle saatiin kaipaamaani lisätilaa...jota hyödynnettiin mm. pikkumiehen sängyn säilytyspaikkana. Koska asuntomme huoneet ovat aikalailla postimerkin kokoiset, on tässä enemmän, kuin hyvä ratkaisu kotiimme. Kun sänky on käytössä, se vedetään oman sänkymme viereen...muun ajan se on sängyn alla, pois tilaa viemästä :)

Sängyn toisella puolen on muutama laatikko, jotka olen ottanut vanhasta lipastosta. Laatikoihin on tulossa vielä muutoksia, sillä aion liittää ne yhteen, jonka jälkeen lisään koko kompleksin alle vielä pyörät. Ellen sitten ehdi keksimään näille sitä ennen jotakin muuta käyttöä...niinkin kun voi käydä :D

Ja sitten vielä yksi pieni "mutta". Sänkymme yllä oleva valaisin oltiin mitoitettu vanhan sänkymme korkeuden mukaan, joten valaisin on tällä hetkellä liian matalala. Sitä saa kyllä onneksi nostettua, joten kovinkaan isosta ongelmasta ei tällä kertaa ole kyse. Mutta olisi kovin kiva, jos ihan kaiken ei tarvitsisi mennä aina sen vaikeimman kautta :D

Voihan minipääty...